Tukea alhaisen volatiliteetin anomalialle löytyy siten pieni
Volatiliteettia voi skaalata pienemmiltä aikaväleiltä suuremmille. Yleensä jos volatiliteetista puhutaan riskimittarina, niin se ilmoitetaan vuosivolatiliteettina eli vuosikeskihajontana.
Volatiliteetin mittaamiseen tai laskemiseen on olemassa myös beeta (β) -menetelmä. Tässä menetelmässä kohde-etuuden volatiliteetti mitataan suhteessa muihin vastaaviin omaisuuseriin. Esimerkiksi volatiliteettia voidaan mitata suhteessa muiden teknologiasektorin osakkeiden tai jopa koko vertailuindeksin kokonaisvolatiliteettiin. Lue lisää tämän volatiliteetin arviointimallin laskentatavasta ja sen merkityksestä .
Markkinatunnelmien analysointi on olennainen osa rahoitustietojen analysointia. Rahoitusmarkkinoilla kaupattavien omaisuuserien hinnat liikkuvat yleensä päivittäin ylös ja alas – tämä on luonnollinen seuraus rahoitusmarkkinoiden stokastisesta käyttäytymisestä. Näistä hintavaihteluista huolimatta sadat miljoonat sijoittajat ympäri maailmaa riskeeraavat edelleen rahansa rahoitusmarkkinoilla toivoen saavansa tuottoa tulevaisuudessa. Rahoitusmarkkinoiden volatiliteetti kiinnostaa sijoittajia, koska suuri volatiliteetti merkitsee usein mahdollisuutta suuriin voittoihin tai huomattaviin tappioihin suuremman epävarmuuden kustannuksella. Jos volatiliteetti on erittäin korkea, sijoittajat saattavat pysyä poissa markkinoilta peläten varojensa menettämistä. Toiset taas saattavat harjoittaa riskialttiimpaa kaupankäyntiä suurempien voittojen toivossa.
Tulokset alhaisen volatiliteetin anomaliasta ovat siten sekalaisia.
Volatiliteetti skaalataan laittamalla neliöjuureen vastaava jaksojen määrä vuodessa, mikä on hintasarjan aikaväli. On olennaista, puhutaanko kaupankäyntipäivien määrästä (252) vai kalenteripäivien määrästä (365).
Kuten yllä olevasta laskelmasta käy ilmi, riskin mittarina käytetty keskihajonta olettaa, että datajoukko noudattaa normaalijakaumaa eli niin sanottua kellokäyrää. Tällaisessa skenaariossa, kuten edellä, 68 prosenttia tiedoista on yhden keskihajonnan sisällä, 95 prosenttia on kahden keskihajonnan sisällä ja 99,7 prosenttia tiedoista on kolmen keskihajonnan sisällä. Keskihajonnan käyttämisessä volatiliteetin mittarina on kuitenkin muutamia rajoituksia. Ensinnäkin hinnat tai tuotot eivät koskaan ole tasaisia, ja niihin liittyy jyrkkiä piikkejä jompaankumpaan suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että itse keskihajonta voi vaihdella sen mukaan, mitkä ajanjaksot otetaan huomioon laskennassa.
Joillakin arvopapereilla on luonnostaan pieni volatiliteetti ja toisilla suurempi. Volatiliteetti on pieni esim. hinnoilla ja suuri spekulatiivisilla tai erityisen riskisillä osakkeilla, mutta on myös kausia, jolloin volatiliteetti nousee kaikilla arvopapereilla kasvun vuoksi. Mitä suurempi volatiliteetti, sitä suuremman riskin ajatellaan olevan ja toisinpäin.
Volatiliteetista on olemassa useita tyyppejä, kuten keskimääräinen volatiliteetti, portfoliovolatiliteetti, historiallinen volatiliteetti eli "tavallinen volatiliteetti", tai . Näistä keskeisin normaalin historiallisen volatiliteetin lisäksi on implisiittinen volatiliteetti, joka johdetaan . Implisiittinen volatiliteetti kertoo volatiliteettiodotuksista, eli se on eteenpäin katsova riskimittari.
Mitä tarkoittaa hedelmäpelien volatiliteetti
Optimaalisten sisään- ja uloskirjautumispisteiden määrittämiseksi kaupoille voidaan seurata markkinoiden volatiliteettia. Tämä voidaan tehdä käyttämällä erilaisia työkaluja, kuten seuraavia:
Volatiliteetti mittaa hintavaihtelun suuruutta keskiarvon ympärillä
Volatiliteetti ja varianssi molemmat mittaavat vaihtelun suuruutta nähden, mutta volatiliteetti on rajattu tiettyyn aikaan nähden. Volatiliteetti saadaan varianssista ottamalla siitä neliöjuuri:
ja implisiittinen volatiliteetti
on CBOE:n (Chicago Board Options Exchange) volatiliteetti-indeksin nimi, jota kutsutaan usein pelkoindeksiksi tai pelkoa kuvaavaksi mittariksi. Tämä indeksi mittaa osakemarkkinoiden volatiliteettiodotuksia, jotka perustuvat S&P 500 -indeksin optioihin. Yleensä VIX-arvon ollessa alhaisella tasollaan se merkitsee vähäistä volatiliteettia, kun taas yli 30:n lukema merkitsee markkinoiden lisääntynyttä volatiliteettia.
Volatiliteetti kertoo kasinopelin riskitason
Optioiden hinnoitteluteoriassa Black & Scholesin malli on noussut lähes instituution asemaan.
Osakkeiden implisiittiset tuottojakaumat eivät kuitenkaan empiirisesti ole Black & Scholesin oletuksen mukaisesti log-normaaleja sillä osakkeiden volatiliteetit eivät ole vakioita ja osakkeiden hintakehitykseen saattaa sisältyä hintahyppyjä.
Volatiliteetti ja tuotot pohjoismaisilla osakemarkkinoilla
ATR:n alhaiset lukemat osoittavat, että markkinat vaihtelevat ja niiden volatiliteetti on alhainen, kun taas suurempi ATR osoittaa, että volatiliteetti on kasvanut. John Bollingerin luomat Bollingerin kaistat ovat myös hyödyllinen indikaattori markkinoiden volatiliteetin seuraamiseen, ja niitä voidaan soveltaa mihin tahansa hyödyke- tai osakekaavioon. Se koostuu kahdesta kaistasta tai viivasta, jotka ovat 2 standardipoikkeamaa 20 päivän liukuvan keskiarvon ylä- ja alapuolella. 20 päivän liukuva keskiarvo näkyy viivana näiden kahden kaistan välissä. Kun volatiliteetti lisääntyy, kaistat levenevät, ja alhaisen volatiliteetin aikana kaistojen välinen tila kapenee.
Pitäisikö rahoitusmarkkinoiden matalasta volatiliteetista huolestua?
Osakkeisiin, valuuttoihin tai sijoittamisen lisäksi jotkut kauppiaat päättävät sijoittaa itse volatiliteetin käsitteeseen useiden johdannaissijoitusten avulla. Näitä ovat esimerkiksi pörssinoteeratut velkakirjat (ETN), jotka muistuttavat mutta ovat itse asiassa vakuudettomia velkakirjoja. Yksi näistä johdannaisista on VIX, joka on Chicago Board Options Exchange Market Volatility Index -markkinavaihtuvuusindeksin tunnus. Tämä indeksi mittaa sitä, kuinka paljon kauppiaat ovat valmiita sijoittamaan optioiden ostoon tai myyntiin. VIX-indeksiä kutsutaan usein pelkoindeksiksi tai pelkomittariksi. Suurimmat ja suosituimmat VIX:ään liittyvät sijoitukset ovat iPath S&P 500 VIX Short-Term Futures ETN (), jolla on pitkiä positioita futuurisopimuksissa.