Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta
Suomalaisen muinaisuskon eli käsitys maailman rakenteesta perustui kantauralilaiseen esikuvaansa. Folkloristi mukaan kantauralilaisen kosmografian peruspiirteitä olivat asema taivaan keskuksena, pystysuuntaisen ja tasasuuntaisen hahmotuksen yhteensulautuminen, pohjoinen–etelä-akselin korostaminen ja vesiteiden merkitys tämän- ja tuonpuoleisen yhdistäjinä. Nämä olivat keskeisiä suomalaisessa muinaisuskossa, vaikka esimerkiksi kaksi jälkimmäistä olivat hämärtyneet .
Suomalainen muinaisusko oli valtauskontona ennen kristinuskon tuloa Suomeen eli noin 1100-luvulle asti. Muinaisusko on kristinuskon tulosta huolimatta vaikuttanut Suomessa 1500-1900-luvulle asti. Nykypäivän monet sanonnat ja termit pohjautuvat suomalaiseen muinaisuskoon ja tämän uskomusperinteen seuraajia elää yhä Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä.
Suomen muinaiset kuninkaat ovat varhaisissa historiallisissa lähteissä mainittuja Suomen, Kainuun, Karjalan, saamelaisten, tai Jotunheimin, jättiläisten maan, kuninkaita. Sana on vanha sana, jolle on vastine sanassa . Lähteiden kirjoitusaikaan Suomella (Finnland) tarkoitettiin usein nykyisen Varsinais-Suomen aluetta, mutta lähteestä riippuen saattoi viitata myös .
Liite:Adjektiivitaivutus/suomi/muinainen
Pseudohistoriallisissa teksteissä on harvemmin suoria viittauksia niihin alkuperäisiin lähteisiin, joista nimet ovat peräisin. Jotta voisi ymmärtää, mistä nämä nimetyt ”Suomen muinaiset kuninkaat” tulevat ja mikä on niiden arvo Suomen historian lähteenä, on syytä luoda katsaus nimien alkuperäisiin esiintymisyhteyksiin.
Muinaisuskon vaikutus ilmeni vielä pitkään kristinuskon Suomeen tulon jälkeen. Varsinkin Itä-Suomessa ortodoksinen uskonto ja muinaissuomalaisten usko elivät rinnakkain.
Kuningas Fornjotin (muinaisnorjaksi Fornjótr) nimi mainitaan pseudohistoriallisissa teksteissä kaikkein useimmin. Hänet esitellään yleensä Suomen (ja Kainuun) ensimmäisenä kuninkaana. Perustelut tälle väitteelle on otettu (suom. ) alkuosasta, joka tunnetaan nimellä (suom. teoksessa ). [3] ensimmäinen käsikirjoitus on säilynyt 1300-luvun lopulta, mutta on arveltu, että saaga olisi ollut olemassa jo noin vuoden 1200 tienoilla. on myyttinen tarina siitä, kuinka Norja sai alkunsa Fornjótr-nimisen kuninkaan jälkeläisistä. Tämä osio on yhdistetty myöhemmin , koska Fornjótrin kerrotaan olleen Orkney-saarten jaarlien myyttinen esi-isä, jonka jälkeläiset tulivat Manner-Norjasta Orkney-saarille. Saagan on katsottu haastavan Norjan hallitsevan kuningashuoneen, sillä se viittaa siihen, että jaarlien esi-isät olivat Norjassa jo ennen muita. Siinä keskeisenä teemana on jaarlien kamppailu vallasta Norjan kuninkaiden kanssa.
Muinaissuomalaiset uskossa luonnon ja vainajien palvonta oli keskeisellä sijalla. Suomalainen muinaisusko liittyy pohjoisten- ja suomalais-ugrilaisten kansojen yhteiseen uskomusperinteeseen, jossa on muilta kansoilta omaksuttuja vaikutteita. Suomeen tuli vaikutteita idästä ja lännestä. Idässä karjalaiset tapasivat Novgorodista tulleita kauppiaita ja lännestä viikinkejä.
Suomen muinaiskuninkaiden esineistöä
Internetissä kiertää villejä tarinoita Suomen mahtavista muinaisista kuninkaista ja ensimmäisestä itsenäisyydestä ennen ruotsalaisten tuloa Suomeen.
Muinais-Venäjän myytti - sidottu, Suomi, 2023
Kuningas Faravidin nimi nousee usein esiin puhuttaessa ”Suomen muinaisista kuninkaista”. Faravid mainitaan (, suom. ) kveenien () kuninkaana. Jouko Vahtola esittää Faravidista Suomen seuraavaa:
Muinais-suomi oli maailman alkukieli
Käsitykset asioiden alkuperästä eli synnystä ovat olleet tärkeä osa muinaissuomalaisten maailmankuvaa. Maailman syntytarinat ovat olleet merkittävä osa runoutta, ja maailman synnystä oli useita erilaisia kertomuksia. Suomalaisessa muinaisuskossa voidaan erottaa kolme erilaista maailmansyntymyyttiä eli . Niin sanotussa maailma luodaan sukeltamalla maata alkumeren pohjasta ja munamyytissä maailma syntyy alkumunasta. Kolmas suomalainen kosmogonia on myytti taivaan taonnasta.
Muinais-suomi oli maailman alkukieli
Jotkut tutkijat ovat olettaneet, että suomalainen muinaisusko olisi ollut joskus šamanistinen samaan tapaan kuin esimerkiksi tai joidenkin kansojen muinaisuskonto. Esimerkiksi mukaan varhaisimmat Väinämöisestä runoilleet elivät samanistisessa kulttuurissa.
Apunamme ovat linnavuoret ja vesistöt
”Suomen kuninkaita” koskevien väärinkäsitysten taustoista ja siitä, mihin tällainen kuviteltu Suomen muinaisuuden rakentelu liittyy esimerkiksi nykyisissä nettikeskusteluissa, voi lukea tarkemmin Sirpa Aallon ja FM Harri Hihnalan kirjoittamasta J@rgonia-lehdestä.
Kulttuuriympäristön palveluikkuna
Valtio kielsi muinaisuskon harjoittamisen 1600-luvulla, mutta Suomessa tiedettiin tai epäiltiin olevan vielä 1700-luvulla , joita kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään. Nykyisistä juhlapyhistä , , , , pyhäinpäivään ajoittuva ja olivat alun perin suomalaiseen alkuperäisuskontoon kuuluneita juhlia.